keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kiristys, LAHJONTA ja uhkailu.. vai miten se nyt meni?

Lasten kasvattaminen on kyllä välillä aika haastavaa..
Meillä on ainakin on nuo kolme otsikon kasvatuskeinoa välillä käytössä. Valitettavasti.
Joskus homma niiden kanssa toimii, joskus ei.
Ja joskus asiat vaan ei mene ihan niinkuin ne alunperin piti.

Isoveli oppi lukemaan reilusti ennen koulun alkua, mutta ei ole ollut koskaan erityisen innokas lukija.
Sarjiksiakin selataan sitä vauhtia, että puhekupat kyllä jäävät usein lukematta..
Saduista ja tarinoista hän kyllä tykkää, kunhan joku niitä hänelle lukee. Vieläkin hän yleensä tulee kuuntelemaan Pikkuveljelle luettavaa iltasatua, vaikka kirja olisi Nalle Puhia tai Muumia:)

Koulussa on aika ajoin erilaisia lukuprojekteja ja kyllä hän aina kirjat on saanut luettua, välillä tosin viimeisenä iltana.
Itsekseen Isoveli ei kuitenkaan kirjaan ole tarttunut, vaikka olemme välillä koittaneet siihen innostaa. Olemme molemmat miehen kanssa aina pitäneet lukemisesta ja mielelläni sen innon siirtäisin myös jälkikasvulle.
Kirjoja kyllä kotoa löytyy ja niitä usein ostetaan, siitä innostaminen ei siis ole kiinni.

Alkusyksystä Isoveljellä oli kova hinku saada uusia Harry Potter -legoja itselleen, mutta omaa raha ei ollut juuri silloin riittävästi eikä mitään merkkipäiviäkään ollut tiedossa ja jouluunkin oli turhan pitkä aika.
Pelkästään siksi, että kavereilla on tai että vaan haluaa, ei meillä lapset isompia juttuja saa, vaan sitten mietitään yhdessä, mitä asian eteen voisi itse tehdä.
Heitin lähinnä vitsinä Isoveljelle, että saat haluamasi Legon, jos luet Harry Potter -kirjan. Koulun lukuprojekti oli juuri edellisellä viikolla päättynyt ja kirja oli luettu loppuun viimeisenä iltana.

Isoveli kuitenkin innostui asiasta sen verran, että kävi kirjahyllystä hakemassa yhden Potterin ja alkoi sitä samana iltana lukemaan.
Ajattelin, ettei jaksa paria iltaa kauempaa.
Potterit eivät ole mielestäni nuorelle kuitenkaan mitään ihan kevyintä luettavaa.

Iltoja kului ja poika luki.
Luki ja luki niin kauan että kirja loppui.
Kävi hakemassa hyllystä uuden
ja luki senkin
ja vielä seuraavan.
Neljäs Potteri on nyt menossa.

Legot käytiin tietysti ostamassa ja joulupukki toi niitä lisääkin.



Niillä ei olla taas vähään aikaan leikitty nyt on Ninjago pop.

Mutta nyt luetaan iltaisin.
Vielä tämä sivu loppuun..
eikun seuravakin, kun kappale loppuu.
Äiti, älä sammuta vielä valoja!!
No tietysti äiti sammuttaa,
kun kello on paljon ja aamulla on koulua.
Usein kuitenkin käy niin,
että Isoveli laittaa huoneensa oven kiinni,
laittaa valot uudelleen päälle ja jatkaa lukemista..
Ja sitten tulee taas sanomista..

Vielä ei olla keksitty
ottaa taskulamppua
peiton alle
valaisemaan sitä viimeistä sivua,
niinkuin äiti aikoinaan.

Pitäisi olla iloinen iloinen, että innostui lukemisesta,
nyt pitäisi saada vielä nukkumaan:)

Koskaan ei taida olla hyvä:)

17 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kiitos tästä;-) ihan rehellisesti tunnustan että meillä käytetään samoja keinoja vanhemman pojan suhteen, on sen verran jääräpäinen kaveri. "Porkkana toimii tehokkaammin kuin pakote"; meillä homma toimii niin että kerätään tarroja vihkoon ja kun kymmenen tarraa on kasassa niin poika saa valita uuden lastenelokuvan itselleen.

    Meidän esikoinen aloitaa esikoulun syksyllä ja siinä mielessä on tosi kiva lukea teidän kokemuksianne. Meilläkin ollaan lukutuoukkia ja odotan vain sitä päivää että esikoinen oppii itse lukemaan;-).

    Kaunista talvipäivää ja oikein hyvää lomaa!

    VastaaPoista
  2. Komppaan Aarretta, ihana postaus! :)

    Musta olis ihana jos meillä lapset oppisivat tykkäämään lukemisesta. Itselle kirjat ovat aina olleet tosi tärkeitä, vaikka tällä hetkellä aikaa niiden lukemiseen ei juurikaan ole, kiitos blogimaailman joka on imaissut mukaansa! ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus! Kuulostaa niin tutulta. Meillä on harjoiteltu syömisiä ja nukkumaanmenoja /iltaruutiineja leimojen avulla. Ostin tyttöjen lemppariaiheisia leimoja. Leiman saa, kun onnistuu. Tietystä määrästä leimoja saa valita kaupasta pienen lelun. Pikkusiskolla toimii, isosiskolla vaihtelevasti.

    Harry Potterit on hyviä!

    VastaaPoista
  4. Voi kun mä toivoisin, että meidän neidistä tulisi myöskin se lukija. Kiva, että poika innostui ja onhan ne Potterit koukuttavia. Minä olen se opettaja, joka oppilaiden kanssa jaksoi aina puhua Harry Pottereista :).

    VastaaPoista
  5. Komppaan edellisiä, tosi kiva postaus, ihan sydän pysähtyneenä luin tarinaa eteenpäin.
    Meillä tarra oli vessassa käymisessä aluksi, mutta nyt se on unohtunut, mutta käytetään varmasti jatkossa jossakin muussakin jutussa. Ja otsikon termit sitten muuten vaan joskus kun kaikki menee niinkuin ei pitäisi :)

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus kyllä ja mä kans mielelläni luen näistä isommistakin lapsista (vaiks kasvatuksesta :)) välillä, meneehän Sohvikin jo eskariin syksyllä... Kiva kuulla että Isoveli noin lukemisesta innostui! Taitaa olla aika hyviä noi Potterit, kun noin hyvin toimivat ;)

    Ja juu, meillä on jo monta vuotta ollut käytössä perinteiset kiristys, lahjonta ja uhkailu vilkkaan ja jääräpäisen Sohvin kanssa...:)

    VastaaPoista
  7. Olipas huippu postaus!Ja kyllä, samat metodit käytössä meillä :) Annin tavoin nuo tarrat olleet palkintona potalla käymisestä, tosin nyt neiti ei niitä enää muista ja on jo ihan kuiva,jee!

    VastaaPoista
  8. Ihana lukutoukka! : )

    Minulla on sinulle jotain blogissani.

    VastaaPoista
  9. Kaikkiin noihin on pitänyt turvautua...

    Tosi kiva, että lukeminen alkoi kiinnostamaan. Meillä vanhempi poika "lukee" sarjakuvia tosi tosi tarkkaan. Hän lukee auttavasti muutamia sanoja, mutta ei käsittääkseni oikeasti lue niitä sarjakuvien tekstejä.

    Niin ja meilläkin on Ninjago ihan pop ;)

    VastaaPoista
  10. Aamunkukka: Voi kiitos:) Meillä kaikki lapset, Pikkuveli mukaanlukien jääräpäitä, joten kaikkia kolmesta ollaan jouduttu kokeilemaan. Tehot vaihtelee tilanteen mukaan:) Noita tarrajuttuja on meilläkin koitettu moneen otteeseen, mutta lapset (ja vanhemmat) ilmeisesti niin lyhytpinnaisia, että koskaan niillä ei olla mitään kunnon tulosta saatu aikaiseksi. Olisi kyllä oiva keino! Siksi ehkä vähän ihmettelen, että tämä lukuhomma toimi..
    Itsekin odotin jo silloin, kun Isoveli oppi lukemaan, että löytää kirjojen maailman, kun on aina tykännyt tarinoita kuunnella, mutta hetken sai odottaa;)
    Kiitos samoin! Loma on olut ihana rentouttava:)

    Aarre: Kiva kuulla, kiitos!!

    Nina: Kiitos!! Minulle on kyllä vähän käynyt samoin, tämä kone koukuttaa kyllä aika lailla;) Nyt lomalla olen kyllä onneksi vähän malttanut lukeakin. Arkena ei aika riitä millään molempiin..

    - M -: Kiitos kovasti!! Meillä nuo tarrahommat kokeiltu tosiaan moneen kertaan huonolla menestyksellä:( Olisko jotain vinkkejä? Minä tykkään myös itse Pottereista, kirjahyllystä löytyy yhtä lukuunottamtta kaikki, osa tosin itseltäni lukematta..Taitaa Isoveli lukea ne ennen minua:)

    Saija: Uskon itse kyllä, että se lukinnostus lähtee sieltä lapsuudenkodista, jos vanhemmat lukeaa lapsille paljon, pääsee lapsi sinne mielikuvitusmaailmaan sisään. Lukuinnostuksen heräämiseen menee varmaan kaikilla vähän eri aika..Sinulla onkin onnekkaita oppilaita ja olet kyllä saanut varmaan pisteet kotiin!! Huomasin, että itse ainakin sain Isoveljen kavereiden keskuudessa kesällä, kun osasin kysellä "oikeista" asiosta:)

    VastaaPoista
  11. -Anni-: Kiitos! Toivottavasti nyt ei ihan sydän kokonaan pysähtynyt:) Pottajutuissa koitettiin tarroja joskus isoveljelle, ei toiminut:( Neiti ja Pikkuveli oppi pottahommat iman lahjomisia. Neidille koitettiin tarroja, kun imi peukaloaan vielä 4v. Tarrat ei toimineet, valitettavasti. Aika jääräpäistä porukkaa siis varmaan..:) Ja ne muutkin on käytössä meiläkin vaitettavan usein..

    Terhi: Kiitos!! Näistä isommista tuntuu, että olisi harva se päivä jotain postattavaa, sen varran nykyyään sattuu ja tapahtuu..ehkä näitä tulee siis lisääkin tänne:)
    Potterit ovat hyviä, mutta eivä varmaan kaikkien makuun, meillä toimivat.
    Meillä nuo kaikki ovat tosiaan käytössä, sen verran on vauhdikasta koko porukka..

    Sini: Kiitos!! Ei sitten taideta olla ihan ainoita:) Tarrat eivät meillä siihen pottailuun auttanut, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla niitä Pikkuveljelle tuttiin (herra täyttää ensi kuussa 3v..). Tänään kuitenkin nukahti ekaa kertaa ilman tuttia, joten katsotaan täytyykö tarrarumbaan ryhtyä ollenkaan.

    -Marze-: Voi kiitos!! Kiitos, pitääkin heti mennä katsomaan..

    PikkuSanna: Lohduttavaa kuula, että joku muukin noita käyttää:) Olen kyllä tosi iloinen, että lukeminen alkoi kiinnostamaan (vielä ku tosiaan saataisiin se lukuhetki loppumaan ennen puoltayötä.) Meillä Neiti oppi lukemaan juuri tavaamalla sarjakuvien tekstejä ja siitä se sitten lähti (hän on nyt jo innostunut lukemaan ihan kirjoja ja kaikkea muutakin) Ensin luulimme, että osa vaan ne Bamset ulkoa, mutta kyllä hän sitten ihan oikeasti lukikin..
    Meillä tosiaan on myös Ninjago pop:) Into varmaan lähti siitä, että saimme Legolta starttipaketin ennen kuin sarjaa alettiin myydä. Osallistuttiin sellaiseen testaaja-kisaan ja kerrankin voitettiin:)Ne on kyllä sellaisia Legoja, joiden kanssa minäkin jaksan hetken leikkiä, tai siis spinnata:)

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen postaus, näin ammatillisesta vinkkelistä katsoen ;)

    Mutta mä oon aina niin onnellinen jokaisesta lukevasta lapsesta, oli ne sitten saatu lukemaan kiristyksellä, lahjonnalla tai millä tahansa keinolla :) Toivottavasti meidän neiti tulevaisuudessa innostuu lukemisesta, ainakin nyt näyttää hyvältä.

    Ja tosiaan, meilläkin mennään välillä kiristäen, uhkaillen ja lahjoen joissain kasvatusasioissa ;)

    VastaaPoista
  13. Voih, tuota odotellessa!
    Meillä ihan sama tilanne esikoisella, että on aina rakastanut KUUNNELLA satuja, mutta lukeminen onkin ollut sitten tosi takkuista. Mitään ei tekisi sen eteen vapaaehtoisesti. Oppi kyllä lukemaan jotenkuten ennen koulun alkua, mutta edistyminen siinä on tosi hidasta. Ja kun ei osaa, menee mielenkiinto, ja silloin ei ole motivaatiota harjoitellakaan!

    Sain kirjoituksestasi taas toivoa :) Ehkä meilläkin vielä joskus!
    Tosin nyt tyttö sai lukulasit, kun todettiin, että lähinäössä puutteita. Toivotaan, että auttaisi asiaa...

    VastaaPoista
  14. Aivan ihana postaus! Meillä kun kaksi lukutoukkaa sai lapsen, niin tottakai toivoisi, että tyttö myös joskus kiinnostuisi kirjoista. Nyt ollaan lähinnä kulmien syönti-asteella :)

    VastaaPoista
  15. Meillä kanssa käytössä samat konstit :) Enempi tai vähempi..Tervetuloa blogiini lukijaksi meidän perheen meiningistä ja sisustusjuttujakin päivittelen http://meidanperheessa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  16. SiniK: Ajattelinkin sinua tuota kirjoitellessani:) Isoveljen tapauksessa opettajalla ei ollut osuutta asiaan kamalasti, mutta Neiti kyllä selvästi on innostunut kirjoista innokkaan opettajan ansiosta;)
    Huojentavaa tietää, että ammattilainenkin käyttää noista kolmea..:)

    Johanna: Muistankin, että postasit hiljattaina vähän aihetta sivuavasti. Ihan sama meillä ollut tähän asti, ei motivaatiota, eikä tee mitään vapaaehtoisesti:( Mutta näköjään se kipinä ei paljon tarvinnut, niin syttyi ihan palamaan:) Uskon, että se teilläkin sieltä löytyy!! Meillä oli jossain vaiheessa myös epäily lähinäön heikkoudesta, kun päätä usein särki, mutta ainakaan vielä ei ole laseja tarvittu. Toivotaan tosiaan, että teillä auttaa!!

    K: Voi kiitos!! Kulmien syönnistä meilläkin on aloitettu:)

    Anne: Lohduttavaa tosiaan kuuilla, etten ainoa äiti, joka noita käyttää..Mukava, kun löysit tänne!! Tulen takuulla vastavierailulle pikimmiten!!

    VastaaPoista