perjantai 26. kesäkuuta 2015

Perjantai on pullapäivä

Viikko on taas vierähtänyt, eikä olla saatu oikein mitään aikaiseksi. Lomalla pitäisi olla lomakelit, muuten aika menee vaan niiden odotteluun.







Koska tänäänkin sataa TAAS, päätimme pitää pullaperjantain. Eihän pulla oikeastaan kuulu kesään, mutta ei kuuluisi sadekaan :)



Toivottavasti viikonloppuna aurinko edes vähän pilkahtaisi!




Ihanaa viikonloppua!




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Motivaatio löytyy joskus pienistä jutuista

Pikkuveli täytti keväällä seitsemän ja on monessa asiassa paljon edellä sisaruksiaan, kun nämä olivat samassa iässä. Lukeminen ja laskeminen sujuu jo ongelmitta, samoin kengännauhojen sitominen ja nuottien lukeminen. Moni asia on kuitenkin vielä opettelematta, joten hommaa piisaa:)




Pikkuveli on luonteeltaan aika tulisieluinen ja kovasti perfektionismiin taipuva. Homma pitää osata heti täydellisesti, tai tulee kiukku ja homma todellakin jää siihen. Uudelleen ei juuri sitten yritetä.




Polkupyöräily tai oikeastaan pyöräily ilman apupyöriä on yksi tällainen laji, jossa hänen temperamenttinsa on kuohunut aika monta kertaa. Apupyörät otettiin pois viime kesän alussa ja kun homma ei heti alkanut luonnistua niin kuin piti, tuli kiukku ja pyöränkumit saivat kyytiä. Niin päättäväinen hän oli, että koko viime kesänä ei pyöräily juurikaan edes kokeiltu, vaikka koitimme kaikenlaisia, myös niitä perinteisiä kiristys, lahjonta ja uhkailu kasvatusmenetelmiä;)



Loppusyksystä luulimme jo, että homma alkaa sujua, kun naapuruston kaverit alkoivat kaikki vuorollaan oppia taidon ja pyöräily oli suurinta huvia. Sitkeästi Pikkuveli kuitenkin roikkui porukan perässä potkulaudalla, eikä välittänyt kavereiden ajoittaisesta ystävällishenkisestä naljailustakaan. On pojalla ainakin itsetunto kohdillaan :)





Keväällä ei nyt paljon ulkokelejä ole täälläpäin ollut, mutta se vähä mitä on, naapuruston lapset ovat pyöräilleet ja Pikkuveli on sitkeästi hiihtänyt potkulaudallaan perässä. Hän oli edelleen sitä mieltä, että pyöräily on tyhmää, koska sitä ei heti osannut kunnolla tehdä. Kävimme kevään aikana pitkiä keskusteluja siitä, miksi joitain juttuja vaan pitää harjoitella, jotta ne osaa. Ja miksi aina ei voi olla heti paras ja täydellinen.
 


Omalle kylällemme tuli alkukeväästä ihka oikea jätskikioski ja se on ollut lapsista ihan huikeaa. Pehmis on parasta mitä Pikkuveli tietää, vanilijaa, tötteröön, ilman mitään.


Kevään aikana kioskin aukioloajat ja välillä sopiva ilma eivät sopineet koskaan aikatauluihimme ja kesäkuun alussa olimme edelleen päässeet ihailemaan kioskia vain ulkoapäin. Kun lasten loma alkoi, oli hinku kipsalle kova. Päättäjäisviikonloppuna sanoin puoliksi vitsilläni, että lupaan viedä jätskikipsalle vain kaikki ne, jotka osaavat itse sinne pyöräillä.  


Tämä pieni äidin antama "haaste" oli riittävä herättämään Pikkuveljen armottoman kilpailuvietin. Toukokouun ekalla viikolla, kun olin vielä itse töissä oli poika itse kaivanut pyöränsä kellarista ja vaatinut isää auttamaan pyöräily opettelemisessa. Ekan viikon lopulla poika viuhahteli jo kovalla vauhdilla kotikatua edestakaisin. Mun on ihan pakko päästä ekanan jätskikipsalle.

Ja kun äidin loma vihdoin kuun puolivälissä alkoi, piti kipsalle tietysti päästä heti. Ja sinne tietysti mentiin. Pyörällä, kuinkas muutenkaan. Reippaasti koko 3,5km matkan. Äidillä oli kova työ pysyä taskuraketin perässä. Varsinkin kun lähtiessä kommettina oli "se on paras, kuka on kiskalla ekana"


Jätski oli maailman parasta ja hymy sen mukainen. Äitikin sai omansa, vaikka kakkosena maaliin tulikin. (Onneksi Pikkuveljen jätski oli sentään paljon SUUREMPI)



Paluumatkalla tuli pieni takaisku, puolivälissä ketjut irtosivat ja äiti pääsi taluttamaan loppumatkan kahta pyörää. Matkan aikana kävi hyvin selväksi, että ketjut ovat ihan turhat ja tosi tyhmät. Ja että Pikkuveli ei koskaan enää pyöräile, kun ketjut eivät kuitenkaan pysy.





Onneksi ketjut saatiin paikoilleen kotona ja kaveri tuli hakemaan ja harmi unohtui.
Ja tuolla tuo pikkumies parhaillaankin fillaroi, eikä lopettaisi millään.


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Isojen ja pienten juhannusherkut


Me olemme todella pitkästä aikaa viettäneet kotiJuhannusta. Olemme olleet todella monena vuonna Juhannuksena reisussa ja nyt onkin ollut ihan ihmeellistä olla kotosalla Jussia juhlistamassa. Pohdimme juuri miehen kanssa, että reissujen vuoksi meille ei ole kerinnyt muodostumaan mitään erityisiä juhannusperinteitäkään. 


Kotijuhannus on kuitenkin maistunut kaikille oikein mainiosti. Iskä sai uuden grillin, jonka antimista olemme päässeet nauttimaan. Äiti on haalinut kaikki maljakot täyteen keskikesän ihania luonnonkukkia ja nauttinut silmänruokaa.



Ja lapsilla on ollut herkkuja yllin kyllin. Me Åblogit pääsimme viime viikolla Cloettan vieraaksi maistelemaan herkkuja sekä kuulemaan valokuvauksen saloja Rajalan kouluttajalta Tero Westeriltä.



Kotiintuomisina valokuvausvinkkien lisäksi saimme kassillisen herkkuja, joista lapset tietysti olivat enemmän kuin innoissaan :) Niistä ollaan päästy nauttimaan nyt Juhannuksena, joten aika herkuttelua on tämä kotijuhannus ollut!



 Millaisissa merkeissä muiden 
Juhannus sujuu?

 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Loman aloitus - perinteisellä kaavalla

Blogia pidempään seuranneet tietävätkin, miten meillä kesälomaa vietetään, tai ainakin kuinka se aloitetaan. Tai ainakin kuinka lapset haluavat loman alkavan. 


Turun Kupittaalla sijaitseva Seikkailupuisto eli Seikkis on se ehdoton suosikkikohde kesällä. Nykyään tietysti tämä toive koskee ainoastaan tuota nuorimmaista, isompien lasten toiveet ovat ihan jossain muualla...vaikka kyllä hekin mielellään mukaan edelleen tulevat,.



Koska Seikkisretkestä on puhuttu jo alkukeväästä asti, oli se ihan pakko mahduttaa Äidin loman ekaan päivään. Isommat lapset olivat hajaantuneet omiin menoihinsa luisteluleirille ja reissuun, joten me vietimme Pikkuveljen kanssa heti maanantaina ihanan päivän Seikkiksessä. Ilmakin oli mukava, ainakin tämän kesän mittarilla..



Voi sitä riemua, kun pikkumies pääsi puistoon kirmailemaan. Menosta päätellen olisi voinut luulla, että poikaa on istutettu kotona sisätiloissa kuukausitolkulla.


Olimme paikalla reippaana jo heti aamusta tämä toki vain siksi, että sisko piti viedä kukonlaulun aikaan leirille..ja Seikkisessä olikin ihanasti tilaa juosta ja temmeltää. Puistoon oli tullut taas uusia juttuja, mutta kyllä ne vanhat tutut jutut olivat edelleen suosituimmat, linnunpesäkeinussa käytiin lepäämässä, muuten aika meni kiipeillessä, keinumassa, köysikeinua laskiessa ja labyrintissä juostessa. 


Äidillä meinasi tulla hiki jo pelkästä perässä juoksemisesta ja vaudinantamisesta. 




Aamun vauhdikas meno sai mukavaa jatkoa vielä päivällä Seikkiksen ateljeekatoksessa, jossa järjestettiin Turun sarjakuvakerhon toimesta Sarjispöräys. Meidän pikku taiteilija oli ihan fiiliksissä, kun pääsi piirtämään omaa sarjakuvaansa. 


Seikkiksessä on siis leikkipuiston lisäksi koko kesän kaikkea kivaa tapahtumaa, Seikkiksen sivuilta kannattaa kurkata mitä milloinkin tapahtuu! Suurin osa tapahtumista on puiston lailla kaikenlisäksi ilmaisia!


Eloisat suosittelee jälleen Seikkistä 
kaikille Turussa piipahtaville :)