sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pannariäidin paremmat [vohvelit]

Kuinkas moni teistä muistaa joskus kouluaikoina 90-luvulla vääntäneensä markkinoilla tms. tapahtumassa luokan kansa hiki otsalla ja rauta kuumana vohveleita, jotta luokkaretkikassa saatiin täyteen? 



Tämä muistikuva on ollut monta vuotta (tai vuosikymmentä?) ainakin minun viimeisin kosketukseni vohveleihin. Silloin niitä tarjottiin hillolla ja kermavaahdolla ja taisivathan ne olla hyviäkin. 



Viime vuonna oma äitini oli kaivanut kaappinsa kätköistä tuon ysäriltä tutun vohveliraudan esille ja tarjonnut meidän lapsikatraalle vohveleita ja niistä tuli heti hitti. Mamman luona niitä on saatu monet kerrat ja pitkään ei lasten tarvinnut vohvelirautaa kotiin kinuta, Mamma oli sellaisen jostain bongannut ja toi sellaisen viime talvena lahjaksi (itse olin päättänyt olla ostamatta kaikenmaailman härpäkkeitä kaappiin..). 


Viime talvena vohveleita ehdittiin paistamaan pariin otteeseen, mutta sitten tuli kseä ja masiina unohtui kaappiin. Tänä talvena se on kuitenkin kaivettu  esille lähes joka viikonloppu. Ensin lasten toiveesta ja nyt viime aikoina isompien lasten toimesta. Sekä isoveli että Neiti ovat jo näppäriä tekemän taikinan ja paistamaan vohvelit itsekseen. Ja ne maistuvat aina koko porukalle. 



Viime viikonloppuna Neiti paistoi ison kasan vohveliherkkuja Marttojen reseptikirjasta lainaamallamme ohjeella ja hyviä ne taas olivat. Uusi sukupolvi ei kermavaahdosta välitä, päälle laitetaan Nutellaa, jos sitä sattuu kaapissa olemaan, jollei, hillokin kelpaa. 


Vohveleita syödessämme isommat lapset innostuivat analysoimaan äitiä. En ole koskaan tykännyt lättyjen paistosta (jos meillä lättyjä on, paistamisen hoitaa Iskä) ja siksi teen aina pannaria. Lasten mielestä on olemassa lättyäittejä ja pannariäitejä. Ja lasten mielestä olen siis pannariäiti. Jolla kuulemma on hyvät mahdollisuudet kehittyä vohveliäidiksi, joka on paljon parempi, ellei jopa paras vaihtoehto :) 


Mitäs teillä kokkaillaan? 
Lettuja, pannaria vai vohveleita?


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Me kokeillaan ensi viikolla
uutta vohvelireseptiä, 
joka löytyy täältä:)

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tyhjästä täydeksi

Vuoden pari ekaa viikkoa on takana ja vielä ollaan hengissä:) 
Vaikka meillä kaikilla alkoi työt ja koulut jo heti maanantaina 4.1., oli vuoden ensimmäinen viikko mukavan leppoisa keskiviikon vapaapäivän vuoksi. Lasten harrastuksetkin olivat vielä suurelta osin joulutaolla. 


Kalenteri näytti ihanalta. Tyhjältä.



Kulunut viikko onkin ollut sitten karu todellisuus harrastavan perheen arkeen. Joka ikinen ilta on jonkun lapsen harrastuskuskaus tai pari, parhaimpana iltana kaikilla kolmella on harkat. Omiakin menoja kasautua tälle viikolle ihan kiitettävästi. 
Ihanaa siis, että on taas viikonloppu! 


Täytin viime viikolla meillä ehdottoman välttämätöntä kapistusta, perhekalenteria ja totesin, että kevät näyttää taas aika tarkkaan suunnitellulta 
ja kesähän on jo ihan ovella:) 


Tämän vuoden kalenteri on hankittu loppukesällä Tukholman reissulta, Pikkuveli on aina ollut kova Peppi-fani ja hän valikoi tietysti Peppiaiheisen kalenterin. Sen verran syksyn aikana poika on kasvanut, että nyt hänestä Peppikalenteri on ihan älyttömän lapsellinen ja ennekaikkea tyttömainen:) Onneksi kalenterin majapaikka on kodinhoitohuoneessa, ettei se ole ihan kaikkien kavereiden näkyvillä. 


Ja kuten kuvasta huomaa, kalenteri on todella täyttynyt, joka päivälle riittää menoa ja muistettavaa. Ollaan miehen kanssa todettu monta kertaa, että ilman tätä koko perheen logitiikka-apuria emme arjesta selviäisi, tai ainakaan olisi oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Saattaisipa joku lapsi joskus unohtua jonnekin jäähallin pukukoppiin odottamaan turhaan hakijaa..


Mitenkäs muiden perheiden menot sovitetaan yhteen, löytyykö teiltäkin yhteinen kalenteri, vai pysyykö arki hallussa muilla keinoilla?



IHANAA VIIKONLOPPUA, 
vihdoinkin saadaan nauttia lumesta!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Menneet ja tulevat hetket

Viime vuodenvaihteessa sain Anulta ihanan idean purkista, johon kootaan vuoden parhaat hetket.Kiitos Anu ihanasta ideasta, meillä siitä innostui koko perhe ja intoa on riittänyt koko vuoden.  


Viime vuonna purkin askarteli Neiti. Purkkia on säilytetty keittiön lokerokossa ja se on siinä aika tehokkaasti muistuttanut olemassaolostaan, purkkiin on kertynyt vuoden mittaan kiva pino hyviä hetkiä. Jokainen perheenjäsen oli kirjoittanut lappuja, toki tytöt taisivat tällä kertaa olla vähän poikia aktiivisempia:) 


Uuden vuoden päivänä avasimme purkin ja luimme yhdessä kaikki laput. Oli ihanaa yhdessä muistella vuoden aikana tapahtuneita juttuja, osa oli jo päässyt unohtumaankin ja joistain muistoista tuli mieleen tosia ihania hetkiä. 


Koko perheen mielestä purkki ja laput olivat edelleen mahtava idea ja päätimme jatkaa "purkittamista" tänäkin vuonna. Ajattelin, että siirrämme laput pois purkista ja vaihdamme siihen uuden etiketin, mutta Neiti tahtoi askarrella ehdottomasti uuden.


Oikeastaan se taitaa ollakin aika kiva juttu, nyt voimme säästää laput omassa purkissaan ja palata niihin vielä joskus myöhemminkin. Nyt pitää vaan keksiä purkille (purkeille..) sopiva säilytyspaikka..



Purkista tuli tällä kertaa musta-kultainen. Kaunis minusta. 
Kuumaliimaa piti purkin tekoon saada. Itse purkkiin sitä ei kovin tainnut paljoa tarvita, mutta kaikki liimapötkylävarastot loppivat. Syy liimankulutukseen selvisi hetken päästä, Neiti taiteili liimasta itselleen korun, ohjeet olivat kuulemma löytyneet jostain Pinterestistä, Instasta tai YouTubesta. Siellä on vaikka kuinka paljon DIY-ohjeita, kannattaisi sunkin äiti käydä tsekkaamassa :)


Toivotaan paljon uusia ihania muistoja alkaneelle vuodelle!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden vaihtuessa

Hyvää ja onnellista 
uutta vuotta 2016 
kaikille
ja tervehdys täältä kaikille 
PITKÄSTÄ PITKÄSTÄ aikaa!


Syksy ja joulunaika sujahtivat ohi pikakelauksella, arkirallin pyörteissä. Normaali arkiralli sai syksyn aikana lähes joka viikko uusia käänteitä, välillä saatiin nauttia iloisista uutisista ja juhlasta, välillä niistä elämän varjopuolista ja surusta. Syksyyn mahtui liikaa töitä ja työmatkoja, yllättäviä menoja ja muita yllätysmomentteja. Oma aika ja sitä myötä tämä bloginkin päivittäminen jäivät aivan hunningolle. Isot pahoittelut siitä, toivottavasti vielä löydätte tänne :) Syksy oli sen verran raskas, että toivon todella parempaa ja valoisampaa kevättä!



Vaikka tapahtumaa oli syksyn aikana paljon, kameran muistikortille niitä ikuistui harvinaisen vähän. Puhelimen kameraan onneksi jotain on tallentunut, jotta tästäkin syksystä jää edes vähän muistoja. 


Jäähalli on tainnut olla ainoa paikka, josta kuvamateriaalia on normaaliin tapaan, Neidin kausi on sujunut hyvin ja intoa riittää. Ja äidin varpaat palelevat edelleen.


Joulun aika sujui tuttuun tapaan kotosalla, tänä vuonna joulunodotus vaan ei ollut normaalinlainen. Rakastan joulun tunnelmaa ja valmistautumista, tänä vuonna pääsin joulutunnelmaan vasta jouluviikolla, ja valmisteluihin ehdin käyttää vain pari päivää. Onnksi joulun tunnelma ei ole kiinni siitä, kyllä se oma perhe ja yhdessäolo sen tekevät. 





Välipäivät menivät missäs muualla kuin luisteluleirillä ja arki alkaa jo maanataina, joten huilitauko arkirallista jäi aika pieneksi. 


Onneksi loma kuitenkin tekee tehtävänsä vähän lyhyempänäkin ja uskon ja toivon, että uusi vuosi tuo tullessaan uudet alut, tuulet ja voimat. Lupaan tännekin taas ehtiä, jos en ihan joka päivä tai edes viikko, mutta aina kun on aihetta. 





Toivotaan, 
että uusi vuosi tuo 
uudet tuulet 
ja pajon kerrottavaa!